Wilhelm Maybach

Wilhelm Maybach

Wilhelm Maybach was born in Germany in 1846. When he was twenty-six Maybach joined Gottlieb Daimler and Nikolaus Otto in designing cars. Together they they produced the idea of the four-stroke cycle.

In 1882 Maybach and Gottlieb Daimler went into partnership. Based in Struttgart they produced one of the first petrol engines. Maybach invented the float-feed carburettor in 1893. This device made the fuel enter through a jet as a fine spray. The vaporized fuel mixed with air to produce a combustible mixture for the engine's cylinders.

In 1901 Maybach designed the first Mercedes car but six years later left Daimler to set up his own factory for making engines for Zeppelin airships. Wilhelm Maybach died in 1929.

Wilhelm Maybach

Our editors will review what you’ve submitted and determine whether to revise the article.

Wilhelm Maybach, (born Feb. 9, 1846, Heilbronn, Württemberg [Germany]—died Dec. 29, 1929, Stuttgart, Ger.), German engineer and industrialist who was the chief designer of the first Mercedes automobiles (1900–01).

From 1883 Maybach was associated with Gottlieb Daimler in developing efficient internal-combustion engines their first important product, a relatively light four-stroke engine, was patented in 1885. In 1890 Daimler and Maybach formed the Daimler-Motoren-Gesellschaft, in Cannstatt, to manufacture automobiles from 1895 Maybach was the firm’s technical director. His design for a carburetor was widely used from 1893 and was the subject of litigation (successful in England) over infringement of his patents. In 1909 Maybach and his son Carl organized a company at Friedrichshafen to build aircraft engines, including the power plants for airships constructed by the Zeppelin organization, to which the Maybachs’ firm was subsidiary. Automobiles bearing the Maybach marque were produced from 1922 to 1939.

For the earliest Mercedes cars Maybach greatly improved an existing design for a 24-horsepower engine, providing mechanical inlet valves that could be throttled by the driver. He was at least in part responsible for the development of a light pressed-steel chassis with a honeycomb radiator the initial conception perhaps should be credited to Paul Daimler, Gottlieb’s son.

Bentley-Envy Blues

The modern Maybach tale begins with two of Daimler’s primary rivals. The British auto industry was in shambles at the end of the 1990s, so two of its greatest prizes — Bentley and Rolls-Royce, known for their six-digit sedans — were sold off to the highest bidders, who just so happened to be Volkswagen and BMW, respectively.

Suddenly, Mercedes-Benz found itself on the outside looking in at the recession-proof profits generated by catering to those whose bank accounts are as massive and stable as the granite bedrock on which the entire economy is anchored. It’s here that the company turned inward and began to plot its way to a seat at the same table. That’s when they found Maybach.

The Maybach brand was originally established in 1909 by Wilhelm Maybach, one of Gottlieb Daimler’s earliest collaborators. In addition to designing engines for Zeppelins and other aircraft, Maybach also attached its name to a line of cars aimed at the aristocracy, an effort that lasted until the end of World War II when the Maybach name went dormant.

Deep in the bowels of its historical archives, the link between Maybach and Mercedes-Benz was rediscovered, polished and pronounced “good enough” to launch an entirely new line of luxury cars. Starting with a concept presented at the Tokyo Motor Show in 1997, the company committed to producing a pair of sedans within the next five years bearing the Maybach name. Finally, Benz would have an above-S-Class beachhead in the battle for the chauffeured affections of landed gentry and oligarchs the world over.

Wilhelm Maybach Shaping the Modern Automobile and Making a Racing Enthusiast’s Dream Come True

The so-​called Belle Epoque between 1880 and the outbreak of WWI was a period of prosperity that had not been paralleled before. It created a proactive climate in which new technologies and trends concurred. A person that was to make himself a name in that time was Emil Jellinek. Born in 1853 in Vienna, Austria he made his fortune as a businessman and diplomat. He — like many other people in those years — had developed a taste for speed. This led to his interest in bikes or velocipedes as they were called back then. What could be achieved with these vehicles was still very much limited by muscular power, in this case Jellinek’s own strength.

Emil Jellinek (6 th of April 1853 to 21 st of January 1918). Photographed with a bicycle. (Photo signature in the Mercedes-​Benz Classic archives : 50122) © Daimler AG

Meanwhile the combination of Wilhelm Maybach’s constructive ingenuity and Gottlieb Daimler’s entrepreneurial spirit had brought the combustion engine to another level of effectiveness. Making it fast running and compact had allowed to install the first engine in vertical orientation they had built to be installed in many different vehicles. They continued striving to power vehicles with new innovations and this is where the thread reconnects with Emil Jellinek.

Having owned automobiles before and his first combustion engine vehicle being a Benz Victoria, he discovered the products of the Daimler-​Motoren-​Gesellschaft (Daimler Motors Corporation) in 1897. Not only did he buy a belt driven car, but he also became an independent seller of the products made in Canstatt not much later. Having a circle of affluent contacts in Nice, his clients included names such as Henri and Arthur de Rothschild. In the course of time, he greatly contributed greatly to the company’s success with orders worth up to 500.000 Goldmarks, huge sums for the time.

Mercédès Jellinek (16 th of September 1889 to 23 rd of February 1929). Portrait photo at the age of eleven (Photo signature in the Mercedes-​Benz Classic archives : U84056 ) © Daimler AG

Jellinek had been very keen in participating in races. He also loved all things Spanish (he spoke the language fluently as well). This might have been the reason why he dedicated his daughter’s first name as a pseudonym for the cars that took part on his behalf — Mercédès Adrienne Ramona Manuela Jellinek who had been born in 1889. In March 1900 a tragic accident happens during the race of Nizza. Wilhelm Bauer, a company driver of the Daimler-​Motoren-​Gesellschaft hits a wall and loses his life. The phoenix car which he had been driving under the name Mercedes II design-​wise still owed a lot to carriages. It quickly became clear that it was not optimal for racing. Jellinek ordered a new type of vehicle that was to withstand the demands better. An agreement for the production of a more powerful and lighter engine was made in April 1900 between DMG and Jellinek. It was to be named Daimler-Mercedes.

The Nice Week, 26 — 30.03.1900. The Nice — La Turbie mountain race, 30.03.1900. The 23 hp Daimler Phoenix racing car, which was involved in an accident. Wilhelm Bauer (Clerk of the Works at DMG ) was fatally injured on the route between Nice and La Turbie. © Daimler AG

The developments that Wilhelm Maybach made in this project were to be an essential stepping-​stone for the modern automobile. A lower point of gravity, a longer wheelbase, were aspects that made the car more stable on the road. Wilhelm Maybach also contributed greatly to the engines performance by adding the so-​called honeycomb cooler. It cooled the engine more efficiently than all earlier types of development. Already in December 1900 the first Mercedes car, the Mercedes 35 PS is delivered to Jellinek. During the week of Nice in March 1901 the car performs very well across different disciplines and achieves unparalleled successes. Paul Meyan, the president of the French automobile club coins it not much later ‘We have entered the Mercedes era.’. The serial versions based on the Mercedes 35 PS , the Mercedes Simplex, became a global success.

Nice Week, 25 to 29 March 1901. Nice – La Turbie hill climb on 29 March 1901. Wilhelm Werner, who subsequently won the race, at the wheel of the Mercedes 35 hp owned by Baron Henri de Rothschild. Photo taken in La Turbie. (Photo signature in the Mercedes-​Benz Classic archives : 71255) © Daimler AG

The legacy of this extraordinary cooperation also materialized in an object that seems like an eyewitness in itself. Wilhelm Maybach received a golden stop pocket-​watch from Emil Jellinek to thank him for his contributions without which the success of the name Mercedes had never been possible. It was then passed on by him to his son Karl who perpetuated the excellence of the name Maybach in car construction. With this year not only seeing the 120 year anniversary of the successes of the first Mercedes cars in Nice, but also the 100 year anniversary of the Maybach cars made in Friedrichshafen, we will get back to this legendary watch in the course of this year – stay tuned.

1909–40: Early history

Wilhelm Maybach was technical director of the Daimler-Motoren-Gesellschaft (DMG) until he left in 1907. On 23 March 1909 he founded the new company, Luftfahrzeug-Motorenbau GmbH (literally “Aircraft Engine Building Company”), with his son Karl Maybach as director. In 1912 they renamed it to Maybach-Motorenbau GmbH (“Maybach Engine Construction Company”). The company originally developed and manufactured diesel and petrol engines for Zeppelins, and then rail cars. Its Maybach Mb.IVa was used in aircraft and airships of World War I.

The company first built an experimental car in 1919, introduced as a production model two years later at the Berlin Motor Show. Between 1921 and 1940, the company produced a variety of opulent vehicles, now regarded as classics. The company also continued to build heavy-duty diesel engines for marine and rail purposes.


During the Second World war, Maybach produced the engines for Nazi Germany’s medium and heavy tanks. The engine plant was one of several industries targeted at Friedrichshafen.

After WW II the factory performed some repair work, but automotive production was never restarted, and some 20 years later, the company was renamed MTU Friedrichshafen. Daimler-Benzpurchased the company in 1960. Post-1960 the company was mainly used to make special editions of Mercedes cars in the W108 and W116 model range, which were virtually hand built. These cars however carried the Mercedes badge and serial numbers.

1997–2014 revival

Daimler presented a luxury concept car at the 1997 Tokyo Motorshow. A production model based on it was introduced in two sizes – theMaybach 57 and the Maybach 62, reflecting the lengths of the automobiles in decimetres. In 2005, the 57S was added, powered by a 6.0L V12 bi-turbo engine producing 450 kW (603 hp) and 1,000 N·m (738 lbf·ft) of torque, and featuring various cosmetic touches.

To promote the new Maybach line, Mercedes-Benz engaged figures such as Maybach heir Ulrich Schmid-Maybach and golfer Nick Faldo, to serve as brand ambassadors.

The base price of a 2009 Maybach 57 was US$344,000 the Maybach 57 S, US$381,000 the Maybach 62, US$394,000 the Maybach 62 S, US$430,000, and the Maybach Landaulet semi-convertible costs just over US$1 million. The Maybach 57 Zeppelin is priced at €406,000 (US$580,000) and the 62 Zeppelin at €473,200 (US$677,000).

Initially, Daimler-Chrysler predicted annual sales of 2,000 worldwide with 50 per cent coming from the United States however, these expectations never materialized. In 2007, Mercedes bought back 29 US dealers, reducing the total from 71 to 42. In 2010, only 157 Maybachs were sold worldwide, compared to 2,711 similarly priced Rolls-Royces. Just 3,000 have been sold worldwide since the brand was revived in 2002.

Cancellation and the end of Maybach

With poor sales expectations and the heavy impact of the 2008 financial crisis, Daimler AG undertook a complete review of the Maybach division, approaching Aston Martin to engineer and style the next generation of Maybach models along with the next generation ofLagondas. According to Automotive News, only 44 Maybachs had been sold in the U.S. through October 2011.

The line will be replaced by the next-generation of the Mercedes-Benz S-Class due for the 2014 model year, particularly the long wheelbase S-Class Pullman. An executive told a Frankfurt newspaper that Daimler came to the conclusion that the sales chances for the Mercedes brand were better than that of Maybach.”

According to Fortune Magazine, after missing out on the chance to purchase Rolls-Royce and Bentley when they were up for sale in the 1990s, “Mercedes backpedaled and decided it needed to be in the ultra-luxury business too, but it went after it in a remarkably clumsy way”. Fortune stated that the first Maybach models had poor driving dynamics compared to its contemporaries from Rolls-Royce and Bentley, as “Mercedes took an aging S-class chassis and plopped an absurdly elongated body on it … rather than develop a new car from the wheels up, as BMW did with Rolls-Royce, or cleverly use the underpinnings of an existing model like the Volkswagen Phaeton for a new Bentley”. Furthermore, Maybachs were never advertised as owner-driven vehicles, as the company believed that the luxury amenities would be sufficient to sell and they even insisted that auto journalists (who usually test drive the vehicle) ride in the backseat.

Another suggestion for Maybach’s struggles was that parent Daimler had failed to differentiate it from its Mercedes-Benz brand. While all three ultra-luxury marques share platforms and engines with other luxury brands from their parent auto company, Maybachs are built alongside the Mercedes-Benz S-Class flagship sedan, whereas Rolls-Royceand Bentley are assembled in England (separate from the rest of BMW and Volkswagen Group’s production plants), and thus are regarded as being more “exclusive”. Furthermore, the Maybach’s pedigree was virtually unknown outside of Germany, unlike its British rivals which have long enjoyed renown worldwide indeed the 2006 Rolls-Royce Phantom’s interior evokes memories of a 1930s car while the Maybach 57S’s inside makes no reference to its marque’s history.

In November 2011, Daimler’s CEO Dieter Zetsche announced, that the Maybach-brand will cease to exist in 2012, making room for other models of the Mercedes-Benz S-Class. The Maybach-limousines will still be sold up to the year 2013, but after that, the name “Maybach” would not be used anymore. On 14 August 2012, parent Daimler AG announced the official discontinuation of Maybach by releasing a pricing sheet officially discontinuing the Maybach 57, 57S, 62, 62S and Landaulet. On 17 December 2012, the last Maybach-vehicle was manufactured in Sindelfingen.

The Maybach brand became a staple of popular culture, with its name being almost synonymous for luxury despite the cessation of operations. The American rapper Rick Rossmade Maybach Music Group the name of his record label, and almost all of his albums have a song named after the car. Maybach Music Group’s logo is based on the Maybach logo.

Potential revival

In June 2014 it was reported that an extra-long, four-passenger Maybach edition of the Mercedes-Benz S-Class would be presented at car shows in Los Angeles and Guangzhou, China, in November 2014 in a potential revival of the Maybach brand.”

The Grandfather's Clock engine (1885)

By the end of 1885, Maybach and Daimler developed the first of their engines which is regarded as a precursor to all modern petrol engines It featured:

  • single horizontal cylinder
  • air cooling
  • large cast iron flywheel
  • revolutionary hot tube ignition (Patent 28022)
  • exhaust valve controlled by a camshaft allowing high speeds.
  • a speed of 600 rpm, when at the time most engines could only achieve about 120 to 180 rpm.

In 1885, they also created the first carburetor allowing evaporated gasoline to mix with air to allow its efficient use as fuel . It was used that year on a larger, but still compact version of the engine, now with a vertical cylinder, that featured:

  • 1 hp at 600 rpm, output
  • 100 cc engine displacement
  • non cooled insulated cylinder with unregulated hot-tube ignition (patent DRP-28-022)

Daimler baptized it the Grandfather Clock (Standuhr) because of its resemblance to an old pendulum clock.

In November 1885, Daimler installed a smaller version into a wooden bicycle, creating the first motorcycle, (patent 36-423 - Vehicle with gas or petroleum engine) and Maybach drove it 3 kilometers from Cannstatt to Untertürkheim, reaching 7.5 mph (12 km/h). It became known as the Reitwagen.

In March 8, 1886, the inventors took a stagecoach built by Wilhelm Wimpff & Sohn secretly inside the house, telling the neighbours that it was a birthday gift for Mrs. Daimler. But, in fact, Maybach supervised the installation into it of an enlarged 1.5 hp Grandfather Clock engine and belt drive to the wheels. The vehicle reached 10 mph (15 km/h) when tested on the road to Untertürkheim.

Enthusiastically, Maybach and Daimler went on to prove the engine in many other ways including:

  • On water (1887). It was mounted in a 4.5-metre-long boat which achieved 6 knots (11 km/h). The boat was called the Neckar after the river it was tested on and gained patent number DRP 39-367. Motor boat engines would become their main product until the first decade of the 1900s.
  • More road vehicles including street cars
  • In the air, the first motorized airship, a Balloon based on designs by Dr. Friedrich Hermann Wölfert from Leipzig. They replaced his hand operated drive system and flew over Seelberg successfully on August 10, 1888.

By 1887 they were licensing their first patents abroad, and Maybach represented the company at the great Paris' World Design Exhibition (1886 to 1889).

Leather Goods and Accessories

"Simple elegance is the best way
to fulfil the highest demands."

MAYBACH - ICONS OF LUXURY has followed this maxim with their concept for exclusive handmade leather bags and cases “Made in Germany”. The selection of MAYBACH leather goods includes elegant yet robust luggage, first-class business bags and exquisite handbags.

Wherever your travels take you - the exclusive design, charming colour schemes, sophisticated details and unparalleled quality are the hallmarks of this stunning collection.

MAYBACH Accessories are made of lamb nappa leather, with precious decorative elements and other rare and innovative materials. The luxurious accessories are handmade in Germany from responsibly-sourced European leathers.


Wilhelm Maybach syntyi Württembergin Heilbronnissa vuonna 1846. Wilhelmin ollessa kahdeksanvuotias, hänen perheensä, johon kuului puuseppä-isän ja äitinsä Louisen lisäksi neljä veljeä, muutti Stuttgartin kaupunkiin. Wilhelmin äiti kuoli vuonna 1856 ja isä vuonna 1859.

Wilhelmin jäätyä orvoksi, hänen sukulaisensa järjestivät Wilhelmille opiskelupaikan, lähellä Stuttgartia sijaitsevan Reutlingenin kaupungin alueella toimineen hyväntekeväisyysjärjestön huomasta. Järjestön perustaja ja johtaja Gustav Werner pani merkille Maybachin tekniset taipumukset ja vaikutti nuoren Wilhelmin urakehitykseen ja suuntautumiseen, ohjaamalla hänet järjestön teknisen työn opintolinjalle. Vuonna 1861, viidentoista vuoden ikäisenä, Maybach oli päättänyt suuntautua teollisen muotoilun alalle ja otti lisätunteja fysiikassa ja matematiikassa, Reutlingenin kaupungin julkisessa yläkoulussa.

19-vuotiaana Maybach oli valmistunut suunnittelijaksi ja hän työskenteli paikallismoottoreiden parissa. Konepajan johtajana toiminut, tuolloin 31-vuotias Gottlieb Daimler, pani merkille Maybachin lahjakkuuden ja pestasi tämän pääassistentikseen. Tässä pestissä Maybach toimi aina vuoteen 1900 asti, jolloin Daimler menehtyi. [2]

Vuonna 1869 Maybach seurasi Daimleria vetureita ja rautiekalustoa valmistaneeseen Maschinenbau-Gesellschaft Karlsruhe AG:hen. Daimler kuului yhtiön operatiiviseen johtoon ja yhdessä Maybachin kanssa he viettivät yökausia keskustellen moottorisuunnittelun uusista näkymistä, metallintyöstöstä ja kaikista muista tekniikkaan liittyvistä asioista.

Vuonna 1872 Daimler siirtyi kölniläisen Deutz-AG-Gasmotorenfabrikin palvelukseen. Yhtiö oli tuolloin maailman suurin paikallismoottoreiden valmistaja. Daimler, sekä yhtiön osakkaana ja suunnittelijana toiminut Nikolaus Otto, kehittivät uusia moottorikonstruktioita ja Maybach liittyi heidän tiimiinsä pääsuunnittelijana.

Vuonna 1876 Nikolaus Otto patentoi suunnittelemansa Otto-kiertoprosessin. Otton patentti koski nelitahtimoottoria, joka toimii polttoaineen räjähdysten voimalla. Polttoaineseoksen syttyminen saadaan aikaan ulkopuolisen sytytyslaitteen avulla. Nimi tulee neljästä moottorin toimintavaiheesta, jotka toistuvat uudestaan ja uudestaan moottorin käydessä. Toimintavaiheet ovat: imutahti, puristustahti, työtahti ja poistotahti. Myöhemmin Otton kyseistä moottorin rakennetta koskeva patentti hylättiin. Samana vuonna Maybach kävi Yhdysvalloissa, Philadelphian maailmannäyttelyssä, esittelemässä Deutzin moottoreita.

Vuonna 1878 Maybach avioitui Daimlerin vaimon ystävättären, Bertha Wilhelmine Habermaasin kanssa. Heinäkuun kuudentena päivänä vuonna 1879 syntyy Karl, ensimmäinen heidän kolmesta pojastaan.

Vuonna 1880 Daimlerin ja Otton, moottorien tulevaisuuden kehitystä koskevat erimielisyydet kärjistyivät, ja johtivat Daimlerin irtisanoutumiseen Deutz AG:n palveluksesta. Pian tämän jälkeen myös Maybach lähti Deutzilta ja seurasi ystäväänsä Cannstattiin, jonne Daimler oli perustanut moottoreiden kehitystä varten uuden yhtiön.

Vuonna 1885 Maybach ja Daimler saivat valmiiksi ensimmäisen moottorinsa. Sitä pidetään kaikkien bensiinillä toimivien polttomoottorien esiäitinä. Moottori oli makaava yksisylinterinen sekä ilmajäähdytteinen ja siinä oli valurautainen vauhtipyörä. Polttoaineseoksen sytytys tapahtui kuumaputkisytytyksellä, [3] , joka oli Daimlerin ja Maybachin patentoima järjestelmä. Moottorin pakoventtiilin toimintaa ohjattiin nokka-akselilla. Tämä teki mahdolliseksi koneen kierrättämisen nopeudella 600 kierrosta minuutissa, kun siihen asti moottoreiden kierrosnopeus oli ollut luokkaa 120–180 kierrosta minuutissa.

Parivaljakko kehitti ensimmäisen kaasuttimen, jonka avulla bensiini ja ilma saatiin sekoitettua poilttokelpoiseksi seokseksi. Se asennettiin heidän seuraavaan, hieman suurempikokoiseen moottoriinsa, joka oli nyt pystysylinterinen. Moottorin iskutilavuus oli 264 cm 3 ja se antoi tehoa puoli hevosvoimaa 600 kierroksella minuutissa. Sylinteri oli eristetty ja jäähdyttämätön. Sytytys tapahtui säätämättömänä, kuumaputken avulla. Moottorin ulkonäön vuoksi, siitä tuli mieleen kaappikellon heiluri, Daimler antoi sille nimen "Standuhr" eli kaappikello.

Marraskuussa 1885 Daimler asensi moottorin puiseen polkupyörän runkoon ja loi näin maailman ensimmäisen moottoripyörän, Reitwagenenin, jolle haettiin patentti. Maybach suoritti laitteella sen neitsytmatkan, Cannstattista Untertürkheimiin, saavuttaen 12 km/h huippunopeuden.

Maaliskuussa 1886 kaksikko asensi suuremman, 462 cm 3 ja 1,1-hevosvoimaisen kaappikellomoottorin hevosvetoisten vanujen voimanlähteeksi. Moottorilta oli remmiveto taka-akselille. Koeajossa vaunu saavutti maantiellä 15 km/h nopeuden. Kyseiselle ajoneuvolle on annettu kunnia olla maailman ensimmäinen moottoripyörä. [2]

Maybach ja Daimler kehittivät moottorilleen monia uusia käyttösovelluksia. Vuonna 1887 moottori asennettiin 4,5-metrisen "Neckar"-veneen voimanlähteeksi. Jokivene saavutti sen avulla 6 solmun nopeuden. Venemoottorit tulisivatkin olemaan Daimler-Motoren-Gesellschaftin päätuote aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Moottorin valmistusoikeuksia myytiin Ranskaan ja Britanniaan. He myös asensivat moottorin saksalaisen ilmailun pioneerin, Fiedrich Wölfertin ihmisvoimalla toimivaan ilma-alukseen. Maailman ensimmäinen moottoroitu lento tapahtui Seelbergissä, elokuun 10. päivänä vuonna 1888. Lennon pituus oli kymmenen kilometriä.

Heinäkuussa 1887 Daimler osti Cannstattista entisen metallivalimon tilat, pinta-alaltaan liki 3 000 m2. Täällä he aloittivat venemoottoreiden valmistuksen ja heidän kehittämänsä "Neckar"-jokivene nousi suureen suosioon. Vuonna 1890 he perustivat oman, moottoreita valmistavan yhtiön, Daimler-Motoren-Gesellschaft (DMG). Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa pieniä, nopeakäyntisiä moottoreita, Daimlerin ja Maybachin aiemmin kehittämien moottoreiden suunnitelmia hyödyntäen. Yhtiö myi myös muille valmistajille Daimlerin moottoreiden valmistus- ja myyntioikeuksia. Alkuun yhtiö työllisti 23 henkilöä. Daimler huolehti yhtiön kaupallisesta puolesta ja Maybach suunnittelusta.

Kaksikko valmisti ensimmäisen varsinaisen autonsa vuonna 1889. Kyseessä oli alusta asti suunniteltu kulkuneuvo eikä hevosvaunut, jotka varustetaan moottorilla. Auto esiteltiin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä. Stahlradwagen eli teräspyöräauto oli kaksikon Maybach-Daimler viimeisin huipputuote. Metalliputkirunkoon oli asennettu Maybachin uusin, nestejäähdytteinen V2-moottori. Kaasuttimen sumutusta oli saatu kehitettyä ja moottorissa oli nykyaikaiset lautasventtiilit. Tehoa 565 cm 3 moottori antoi 1,5 hevosvoimaa. Voimanvälityksestä huolehti 4-portainen hammaspyörävaihteisto. [4]

Daimlerin moottorien valmistuslisenssit olivat monessa maassa autoteollisuuden käyntiin sysännyt tekijä. Daimlerin ja Maybachin patentteihin perustuvien autojen valmistuksen aloittivat:

  • 1890, Ranskassa Panhard & Levassor ja Peugeot
  • 1891 Yhdysvalloissa pianonvalmistaja Steinwayn Daimler Motor Company
  • 1896 Yhdistyneessä Kuningaskunnassa Daimler Motor Company of Coventry
  • 1899 Daimler-Motoren-Gesellschaft perustaa Itävalta-Unkariin tyäryhtiön Austro-Daimler

DMG ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, koska moottoreiden myyntimäärät eivät olleet riittäviä ja lisenssioikeuksien tuotot jäivät suunniteltua vähäisemmiksi. Rahoittajien vaatimuksesta yksityinen yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1890. Yhtiön hallitukseen tulleet rahoittajien edustajat eivät uskoneet Daimlerin ja Maybachin visioihin moottoroitujen vaunujen valmistuksesta ja laajensivat tehtaan hyvin myyvien paikallismoottoreiden tuotantoa. Hallitus jopa suunnitteli yhtiön fuusioimista Otton Deutz AG:n kanssa. Tämä oli yksi syy, toinen oli Daimlerin ja Maybachin halu keskittyä visioimiensa autojen suunnitteluun, jonka vuoksi Daimler ja Maybach irtisanoutuivat yhtiöstä.

Vuonna 1894 Maybach suunnitteli, yhdessä Gottlieb Daimlerin ja tämän pojan Paulin kanssa kolmannen moottorimallinsa, kaksisylinterisen Phönix-rivimoottorin. Maybachin luomuksia pidetään yleisesti 1800-luvun lopun hienoimpina moottoreina. Hänen keksintöjensä merkitys moottoreiden valmistukselle ja autoteollisuudelle on ylittämätön. Lukuisten siihenastisten patenttiensa lisäksi Maybach kehitti jatkuvasti lisää parannuksia moottoreihin. Vuonna 1898 Maybach esitteli maailman ensimmäisen nelisylinterisen rivimoottorin, joka asennettiin Daimler Phönix-autoon. [5]

Vaikka DMG myi samaan aikaan paikallis- ja venemoottoreita läpi Euroopan, yhtiön kassatilanne ei ollut hyvällä tolalla. 1890-luvun puolivälin paikkeilla Daimlerin hyvä ystävä ja liikekumppani Frederick Simms lupasi järjestää DMG:lle tilauksia ja lisärahoitusta, ehdolla että Daimler, Maybach ja hän itse saavat paikan yhtiön johtokunnasta. Vuonna 1896 Daimlerin ja Maybachin yritystoiminta yhdistettiin DMG:n kanssa.

Näihin aikoihin Maybach koi elämässään kaksi vakavampaa takaiskua. Hänen teini-ikäinen, järjestyksessä toinen poikansa Adolf sairastui skitsofreniaan ja vietti loppuelämänsä mielisairaalassa. Toinen takaisku oli hänen ystävänsä ja liikekumppaninsa Gottlieb Daimlerin kuolema sydänsairauteen vuonna 1900.

Vuonna 1900 itävaltalainen liikemies ja kilpa-ajaja Emil Jellinek antoi Maybachille luonnokset uuden kilpa-auton prototyypistä. Jellinek arvosti suuresti Maybachin töitä ja halusi tämän suunnittelevan täysin uudenlaisen moottorin ja auton. Hän sitoutui ennakkoon ostamaan 36 autoa, ennen kuin ensimmäistäkään oli edes piirustuspöydällä. Maybach tarttui toimeen ja tuloksena oli oman aikansa huipputuote, Mercedes 35 PS. Moottori oli oman aikansa mittareiden mukaan korkeaviritteinen nelisylinterinen rivimoottori, iskutilavuudeltaan 5 918 cm 3 . Sylinterilohko oli kevytmetallivalua, tämä oli Maybachin suunnitelmia. Sylinterikannet olivat osa lohkon valua (ns. monobloc) ja sivuventtiilikoneistoa käytti kaksi nokka-akselia (ns. T-head). Imuventtiilin ajoitus oli lisäksi kuljettajan manuaalisesti säädettävissä. Kaasuttimia oli kaksi. Sytytys hoidettiin matalavirtamagneetolla, jolloin sen ajoitus oli huomattavasti aiempaa tarkempaa. Jäähdytyksestä huolehti Maybachin suunnittelema hunajakennojäähdytin. Moottori antoi tehoa ennenkuulumattomat 35 hevosvoimaa, joka antoi kevyelle, prässätylle teräspeltirungolle valmistetulle autolle 75 km/h nopeuden. Ajo-ominaisuudet olivat matalan painopisteen sekä koriin nähden leveän raidevälin ja pitkän akselivälin ansiosta aikansa huippua.

Prototyypi valmistui joulukuussa 1900 ja seuraavana vuonna Jellinek hankki autolla kilpailumenestystä, joka kasvatti yhtiön automyyntiä ja uskoa autojen valmistuksen tulevaisuuteen. Moottorille annettiin nimeksi Daimler-Mercedes, Emil Jellinekin tyttären lempinimen mukaan. DMG rekisteröi Mercedeksen viralliseksi tavaramerkikseen vuonna 1902. Mercedes 35 -mallia seurasi vuonna 1902 esitelty Mercedes-Simplex-mallisto

Vuonna 1902 tulipalo tuhosi DMG:n Cannstattin laitokset ja yhtiö siirsi kaiken toimintansa Untertürkheimiin, lähelle Stuttgartia. Maybach esitteli uutuuksinaan vuonna 1903 70-hevosvoimaisen, kuusisylinterisen rivimoottorin sekä vuonna 1906 nopeakierroksisen kilpamoottorin, joka tulisi palvelemaan myös ilmailukäytössä. Moottorissa oli kansiventtiilikoneisto sekä kaksoissytytys. Tehoa se antoi 120 hevosvoimaa.

Maybach ei tullut toimeen DMG:n johtokunnan kanssa, joten hän irtisanoutui yhtiöstä vuonna 1907. Samana vuonna Maybach sai Saksan Insinööriliiton, Verein Deutscher Ingenieure (VDI), kunniajäsenyyden.

Ilmalaivoja suunnitellut ja valmistanut Ferdinand von Zeppelin oli ollut yhteyksissä Maybachiin jo vuoden 1900 tienoilla, Maybachin ollessa vielä DMG:n palveluksessa. Zeppelin oli esittänyt Maybachille ajatuksensa ilma-alusten kehityksestä ja pyytänyt tätä suunnittelemaan ilmalaivalleen soveliaan voimanlähteen. Maybachin erottua DMG:n palveluksesta, vuonna 1907, hän muutti Stuttgartin lähistölle, Bissingeniin, jossa perusti vanhimman poikansa Karlin ja kreivi Zeppelinin kanssa vuonna 1909 Luftschiffbau Zeppelin GmbH:n tytäryhtiön nimeltä Luftfahrzeug-Motorenbau GmbH. Vuonna 1912 yhtiö siirtyi Friedrichshafeniin, jossa sijaitsivat Zeppelinin tehtaat.

Maybachin tämän aikakauden moottorit olivat:

  • Maybach AZ vuodelta 1909: 140 hp (100 kW)
  • Maybach CX vuodelta 1915: 210 hp (160 kW)
  • Maybach DW ja IR vuodelta 1914: 160 hp (120 kW)
  • Maybach HS, sekä variantti HSLu (Luftschiff) vuodelta 1915: 240 hp (180 kW)
  • Maybach Mb III, joka oli IR-moottorin variantti
  • Maybach Mb IV, joka oli HS-moottorin variantti

Kaikkien kyseisten moottorien nimellisteho on ilmoitettu merenpinnan tasolla, toisin kuin MbIVa -moottorin, josta tuli menestyksekkäin Maybachin tämän aikakauden moottoreista.

Maybach Mb IVa oli nestejäähdytteinen, kuusisylinterinen rivimoottori lentokone- ja ilmalaivakäyttöön sekä laivaston pikaveneisiin. Se oli yksi maailman ensimmäisistä, suuriin korkeuksiin sarjatuotantona valmistetuista moottoreista. Mallikoodistaan huolimatta se oli edeltäneestä IV-moottorista suunnittelultaan täysin poikkeava, ei ainoastaan pienin muutoksin tehty variantti. 1 800 metrin korkeudessa moottori antoi 245 hevosvoimaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Luftfahrzeug-Motorenbau valmisti yli 2000 moottoria kuukaudessa, lisäksi Bayerische Motoren Werke GmbH valmisti sitä lisenssillä. Moottoria valmistettiin sodan jälkeen lukuisissa Euroopan maissa, koska rauhanehdot kielsivät Saksalta tämänkaltaisen tuotannon. Moottorista kehitettiin sodan aikana vielä versio MB, joka antoi tehoa 260 hevosvoimaa.

Vuonna 1916 Wilhelm Maybach nimitettiin Stuttgartin Tekniikan Yliopiston kunniatohtoriksi.

Vuonna 1918 yhtiö sai uuden nimen Maybach-Motorenbau GmbH. Rauhanehtojen pakottamana Saksa joutui lopettamaan lentokoneiden valmistamisen, joten Maybachin yhtiö siirtyi suunnittelemaan ja valmistamaan nopeakäyntisiä dieselmoottoreita rautatie- ja merikäyttöön ja bensiinimoottoreita maakulkuneuvoihin. Yhtiö paneutui ensimmäisten joukossa myös aerodynamiikan tutkimiseen.

Maybach aloitti myös oman henkilöautotuotannon. Vuonna 1919 valmistui ensimmäinen koemalli Maybach W1. Ensimmäinen sarjatuotantoon tarkoitettu malli Maybach W3 esiteltiin vuoden 1921 Berliinin autonäyttelyssä. Malli oli tuotannossa vuoteen 1928 ja kuten tuohon aikaan oli tapana, tehtaan valmistaman alustan koritti ulkopuolinen valmistaja. Maybachin yhteistyökumppanina oli ravensburgilainen korivalmistaja Hermann Spohn. Weimarin tasavallan talouslaman ja hyperinflaation vuoksi autojen myyntimäärät jäivät kaksikymmenluvulla joihinkin satoihin yksilöihin, vaikka malli oli tuotannossa vuoteen 1928 saakka. Vuonna 1928 esiteltiin V12-moottorinen Maybach W5.

Rauhanehdot olivat mahdollistaneet Saksalle ilmalaivojen kehittämisen ja valmistamisen siviili-ilmailuun ja matkustajaliikenteeseen ja niitä toimitettiin myös sotakorvauksena Yhdysvaltain laivastolle. Syyskuun 18. päivänä vuonna 1928 suoritti neitsytlentonsa niistä kenties kuuluisin, LZ 127 "Graf Zeppelin". Moottoreina siinä oli viisi kappaletta Maybach V12 -moottoria, joista jokainen tuotti 1 600 kierroksen minuuttinopeudella tehoa 570 hevosvoimaa.

Wilhelm Maybach kuoli 29. joulukuuta vuonna 1929, Stuttgartissa, 83 vuoden ikäisenä.

Maybach-nimi on käytössä Mercedes-Maybach-versiossa Mercedes-Benzin nykyisessä S-sarjassa.

Table of Contents

Childhood and youth

When Wilhelm Maybach was five years old, his family moved from Heilbronn ( Württemberg ) to Stuttgart , 50 km away , where both of his parents died within three years. As a result, Wilhelm Maybach was accepted into the Reutlinger Bruderhaus at the age of 13, where orphans from poor families received education and training. Maybach was trained there as a technical draftsman and designer .

Gottlieb Daimler and Maybach made acquaintance in the brother house in Reutlingen

Maybach and Gottlieb Daimler met in the brother's house . Daimler was the head of the brother house's machine factory and was assigned to Maybach as an assistant. Daimler recognized Maybach's talent and became his sponsor. In 1873 Gottlieb Daimler took Maybach to the Deutz gas engine factory near Cologne. In the Deutz AG gas engine factory, Maybach was given responsibility for the design office. Here Maybach brought the combustion engine with external ignition developed by Nikolaus Otto to series production. When Daimler founded the Daimler-Motoren-Gesellschaft in Cannstatt , Maybach became its technical director and thus played a key role in the further development of the automobile.

Groundbreaking encounter between Wilhelm Maybach and Consul Emil Jellinek

Around 1900, at the suggestion of the Austrian businessman and consul general Emil Jellinek (1853–1918) , Maybach constructed the Mercedes-Simplex , a racing car with a 35-hp four-cylinder engine and two carburetors. The vehicle, equipped with Maybach's inventions, the honeycomb cooler and the gear transmission, represented the car of the future for the time. Jellinek named the model after his daughter Mercédès . In 1904 Maybach developed the first six-cylinder Mercedes engine with 70 hp. In 1906 he designed a pioneering 120 hp racing engine with hanging inlet and outlet valves, an overhead camshaft and dual ignition . These characteristics later became important for the Mercedes aircraft engines ( Mercedes D III ) and for all other high-performance engines.

From Graces Guide

Wilhelm Maybach (9 February 1846 – 29 December 1929) was an early German engine designer and industrialist.

From the late 19th century Willhelm Maybach, together with Gottlieb Daimler, developed light, high-speed internal combustion engines suitable for land, water and air use. These were fitted to the world's first motorcycle, motorboat, and after Daimler's death, to a new automobile introduced in late 1902, the Mercedes model, built to the specifications of Emil Jellinek.

Maybach rose to become technical director of the Daimler Motoren Gesellschaft (DMG) but he did not get on well with its chairmen. As a result Maybach left DMG in 1907 to found Maybach-Motorenbau GmbH together with his son Karl in 1909, manufacturing Zeppelin engines.

After the signing of the Versailles Treaty in 1919 the company started producing large luxury vehicles, branded as Maybach. This continued until the company joined the German war effort in 1940, ceasing automotive production in favour of engines for the Panzer and Tiger tanks.

With Dr. Ing. Wilhelm Maybach, who died at Stuttgart, on December 30, has passed away one of the very few surviving pioneers of the gas and automobile engine industry, a man who was successively a partner of Nikolaus August Otto and of Gottlieb Daimler, and who, in his later years, became manager of the Maybach Motorenbau A.-G. at Ludwigshafen, on the Lake of Constance. He died in his 84th year.

Without wishing to reopen the controversial question of the invention of the gas engine, we may take it as generally accepted that, though the early experiments were begun in England somewhere towards 'the end of the eighteenth century, the first commercial compressionless gas engines were put on the market by Lenoir in 1861, and that Otto and E. Langen introduced the compression engine in 1867. Wilhelm Maybach' joined the Gasmotorenfabrik at Deutz (a suburb of Cologne) in 1872, being introduced by Daimler, and was very soon appointed head of the construction department. When the Deutz works, which held the lead- in internal-combustion. engine manufacture for a long period, became involved in patent litigation, and successful rivals entered'the field, Daimler started his own works at Cannstadt, where he died in 1900 Otto had died in 1891.

Maybach, for whom the honour of the invention of the tube ignition is claimed, was at first Daimler’s partner, but started works of his own in 1890, in which he developed the jet carburettor. The two engineers reunited very soon, and their Mercedes car, which' was exhibited at Paris in 1900, established the high general reputation of the firm.

After Daimler’s death in 1900, Maybach was appointed general manager of the firm and retained that appointment till 1907, when he retired. His son, Dr. Karl Maybach, had long before that acquired an important position in the firm and had, in connection with work carried out by Count Zeppelin, become -interested in the construction of internal-combustion engines for aircraft. After some time, Wilhelm Maybach joined the new Maybach Motorenbau A.-G. of his son, acting as business manager, and taking charge of the general organisation. The connection of the Zeppelin works with the Maybach firm has now lasted twenty years, and all the latest Zeppelin airships have been fitted with Maybach motors.

Watch the video: Βίλχελμ Ράιχ - Λόγια